<
A
A
Eka päivä koulussa

Nea seisoskeli hiukan epävarmana koulun aidan vieressä. Tänään oli ensimmäinen koulupäivä. Neaa oli jännittänyt ihan hirveästi. Mutta opettaja, Sanna, oli ollut oikein mukava. Ensimmäisellä tunnilla oli saanut piirtää mitä haluaa, ja Nea oli piirtänyt chincillansa Sherlokin. Opettaja oli tosin luullut sitä oravaksi. Mutta se ei haitannut.
Nyt oli välitunti ja Nea nojaili aitaan. Samalle luokalle tullut Henna kavereineen lähestyi Neaa. Hennalla oli vaaleanpunainen paita, jossa oli paljetteja. Ja hiuksiin oli värjätty paidan värinen raita. Hennalla oli meikkiäkin. ”Kuka se täällä leikkii aidan tolppaa?” Henna sanoi ja hänen kaverinsa nauroivat kuorossa. Nealle tuli paha mieli. Henna pöyhi hiuksiaan ja käänsi Nealle selkänsä. Onneksi silloin kello soi ja kaikki ryntäsivät ovelle. Nea koitti pysyä kaukana Hennasta. Luokan ovella Henna kuitenkin pyyhkäisi Nean sivuun ja tiuskaisi: ”Älä ole siinä tiellä, aidantolppa!” Hennan kaverit tirskuivat taas. Nea laahusti omalle paikalleen ja koitti olla näkymätön.
Seuraavalla välitunnilla Nea tähysti ensin ovella, näkyikö Hennaa kavereineen. Siellä Henna olikin. Mutta mitä oli tekeillä? Isoja poikia oli piirissä Hennan ympärillä nauraa räkättämässä. ”Mikäs pinkki possu täältä löytyy?” yksi pojista sanoi ja viskasi hiekkaa Hennan hienolle puserolle. Hennan kaverit, jotka olivat aina valmiita nauramaan ilkeyksille, olivat nyt kuin eivät tuntisi Hennaa, vaan seisoskelivat vähän kauempana vilkuilleen isoja poikia. Hö! Oli siinäkin kavereita! Olihan Henna ärsyttävä ja ilkeä, mutta olisi kavereiden silti pitänyt puolustaa tätä. Nea katsoi kiikkuja. Reitti olisi selvä kiikkumaan, kun pojat piirittivät Hennaa. Mutta äiti oli sanonut, että pitää auttaa, jos joku on pulassa. Nea kokosi rohkeutensa ja omaksi ja kaikkien muiden yllätykseksi marssi Hennan viereen isojen poikien keskelle. ”Älkää viitsikö pienempiänne kiusata!” Nea sanoi itseään päätä pitemmille pojille. Isot pojat katsoivat ällistyneenä pikku kirppua, joka oli tullut pinkkipuseroisen tytön rinnalle. Hetken oli ihan hiljaista. ”No jo on rohkea kirppu”, yksi pojista sanoi lopulta. Nea otti Hennaa kädestä ja talutti tämän pois poikien keskeltä. Kukaan ei estänyt heitä. Nean sydän hakkasi pelosta, kun he kävelivät Hennan kanssa kiikuille. Tytöt istuivat kiikkumaan rinnakkain. ”Anteeksi, kun minä olin sinulle ilkeä aikaisemmin”, Henna sanoi, ”Kiitos! Sinä olit tosi rohkea!” ”No, rohkea kirppu”, Nea sanoi ja molemmat nauroivat. Hennasta ja Neasta tuli hyvät ystävät, eikä Henna enää kiusannut ketään.

Kirjoittanut Päivi Honkakoski


Kysymyksiä
- Miltähän Neasta tuntui, kun Henna oli ilkeä?
- Miksi Nea ei mennyt kiikkumaan, vaan auttoi Hennaa?
- Oletko sinä nähnyt, kun jotakuta kiusataan?
- Mitä voi tehdä, jos ei uskalla itse mennä apuun, kun näkee jotakuta kiusattavan?


Tehtävä
- Esittäkää joku kiusaamistilanne, ja kuinka joku tulee kiusatun avuksi.